Baihao yinzhen

Lasisessa pikkukannussani hautuu tällä hetkellä Fujianin valkoinen tee nimeltä Baihao yinzhen eli ”Valkonukkaiset hopeaneulaset”, joka on yksi maailman kuuluisimmista teelaaduista.

Valkoinen tee on jo itsessään legenda. Tai ainakin oli vielä viime vuosituhannen lopulle asti. Suurin osa ihmisistä ei ollut koskaan kuullut siitä ja useimmissa teekirjoissakaan sitä ei mainittu. Jopa ensimmäisen kiinalaista teetä käsittelevän länsimaisen monografian The Art of Chinese Tea (1985) kirjoittanut John Blofeld myönsi, ettei hän ollut koskaan saanut tilaisuutta maistaa sitä.

Itse taisin lukea valkoisesta teestä ensimmäisen kerran upeasti kuvitetusta ranskalaisesta kirjasta The Book of Tea, jossa oli peräti kuva Fujianin Baihao yinzhen-teestä. Tämä oli tuolloin suurin piirtein  maailman harvinaisimman ja kalleimman teen maineessa. Sadan gramman paketti maksoi Pariisin Mariage Fréresillä 90-luvun puolivälissä 450 frangia eli noin 500 markkaa, mikä oli hirvittävä hinta teestä. Mutta pakkohan sitä oli kokeilla, joten ostin 50 grammaa.

Tilanne muuttui ratkaisevasti tällä vuosituhannella, kun valkoisesta teestä yhtäkkiä tuli trendikästä terveysjuomaa. Nykyisin sitä myydään jopa pussiteenä markettien hyllyillä. Saatavuus ei ole ongelma kuten ei enää hintakaan ja valkoinen tee kuuluu jokaisen ”hyvin varustetun” teeliikkeen valikoimiin. Valkoinen tee ei ole myöskään enää yksinomaan Fujianin erikoisuus sillä, koska kauppa käy, tuotetaan sitä muissakin maakunnissa ja jopa Sri Lankassa. Tämä Sri Lankan valkoinen silvery tip ei itse asiassa ole hullumpaa – paljon parempaa kuin esimerkiksi Darjeelingin toistaiseksi varsin identiteetittömät kokeilut vihreän teen ja wulongin valmistamiseksi.

Yksinomaan poikkeuksellisen suurista vaalenharmaista kärkisilmuista koostuva Baihao yinzhen on harvalukuisen valkoisen teen luokan kuuluisin ja jaloin edustaja. Haudutusajan suhteen tämän teen kohdalla vallitsee selvä näkemysero. Pohjoisamerikkalaiset lähteet suosittelevat haudutusajaksi lähes poikkeuksetta noin 1-3 minuuttia ja eurooppalaiset lähteet taas 5-15 minuuttia. Vertailun vuoksi haudutin kaksi kupillista: toinen 3 ja toinen 7 minuuttia. Veden lämpötila oli 70C – tästä ovat kaikki yksimielisiä. Tulos oli mielenkiintoinen. Tuo lyhyempi haudutus tuotti selvästi makeamman juoman, sillä pitempi haudutusaika liuotti teehen muita ainesosia, jotka peittivät osittain teen luontaisen makeuden.

Kokeilin hauduttaa yhden erän myös yön yli kylmässä vedessä jääkaapissa. Tulos oli ihan OK, mutta ei mitään poikkeuksellista. Erikoista oli havaita, etteivät harmaat silmut edes vuorokauden kuluessa suostuneet laskeutumaan lasitölkin pohjalle, vaan muodostivat itsepintaisen lautan veden pinnalle. Tämän vuoksi Baihao yinzhen ei oikein sovi lasissa haudutettavaksi, sillä lehdet eivät yksinkertaisesti millään suostu laskeutumaan kauniisti pohjalle. Sen sijaan gaiwan ja lasi- ja posliinikannut sopivat haudutukseen oikein hyvin.

Vaaleankeltainen juoma on makeahkoa ja samettisen pehmeää. Pyöreässä maussa on tasapainoa ja harmoniaa ja pitkään haudutettaessa myöskin runsautta. Siinä ei ole lainkaan sitä keväisen ruohon häivähdystä tai piristävää kirpeyttä, jonka aistii monissa vihreissä teelaaduissa. Koska tämä tietty dramaturginen käänne ja jännitys puuttuu, on Baihao yinzhen äärimmäisen mieltä ja kehoa rauhoittavaa juotavaa – ja makeudessaan kaikista teelaaduista ehkä lähimpänä sitä Kaukoidän runoilijoiden kaipaamaa ”taivaallista kastetta”.

Baihao yinzhen
Baihao yinzhen