Mithi Chai

Chai
Masala Chai

Masala chai on hindin kieltä ja tarkoittaa sananmukaisesti mausteista teetä. Masala chai valmistetaan perinteisesti täysmaidon ja veden sekoitukseen ja nautitaan makeutettuna. Juoman historia juontaa tuhansien vuosien taa Intiaan ja perinteiseen ayurvediseen lääketieteeseen, joskin mausteista maitoteetä on nautittu muissakin kulttuureissa. Masala chaista on tullut muodikas juoma myös länsimaissa. Täällä sitä tosin valmistetaan useimmin mausteisen, teeuutetta sisältävän siirapin pohjalta. Maun myötä myös nimi on länsimaistunut: juomaa voi tilata kahvilasta nimellä chai latte, tai yksinkertaisesti chai.

Tarkkaa tietoa teenjuonnin yleisyydestä muinaisessa Intiassa ei ole säilynyt. Teetä tiedetään kuitenkin hyödynnetyn vuosituhansien ajan lääkinnässä ja ruuanvalmistuksessa. Teen kysyntä Intiassa lähti eksponentiaaliseen kasvuunsa vasta brittien vaikutuksesta Intian ollessa saarivaltion alusmaana; nykyisin Intia on kärkisijalla sekä teen tuotannossa että sen kulutuksessa. Masala chai sai nykyisen muotonsa siirtomaavallan aikana, kun juomaan lisättiin voimakasaromista mustaa intialaista teetä. Maitoinen, mausteinen musta tee on nykyisin erottamaton osa intialaista arkipäivää.

Masala chai on ehdottomasti yläkäsite, sillä juomasta on jokseenkin ääretön määrä erilaisia versioita. Siinä missä muita teelaatuja valmistettaessa voidaan seurata yksiselitteistä ohjetta, masala chain valmistuksessa parametreja voi muunnella juuri oman makunsa mukaisesti. Puhdasoppista reseptiä on turhaa etsiä avuksi, sillä kulttuuriin kuuluu, että joka savusta löytyy oma reseptinsä. Mitä mausteseokseen tulee, Mithi Chaita voi kuitenkin pitää perinteikkäänä, sillä se pohjautuu ayuruvediseen perinteeseen.

Masala chaita voi valmistaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: kuumennetaan täysmaidon ja veden sekoitus kiehuvaksi, lisätään mausteet, makeutusaine ja teenlehdet ja annetaan hautua voimakkaan makuiseksi. Masala chaita valmistettaessa teen lehtiä saatetaan jopa keittää, mikä tuntuu tavalliseen mustaan teehen tottuneelle suorastaan kirpaisevan epäortodoksiselta.

Oman maun mukainen masala chai löytyy, kun muunnellaan valmistusprosessia, mausteseoksen koostumusta, mustan teen laatua, maidon määrää ja laatua ja makeutusainetta. Perusohjeena on, että teen tulisi olla riittävän voimakasaromista, ettei sen maku peity kokonaan mausteiden alle. Maitoa laitetaan usein runsaasti, jopa enemmän kuin vettä. Täyteläinen täysmaito soveltuu tarkoitukseen hyvin, mutta mieltymysten mukaan juoman voi valmistaa vegaanisista valmisteista, vähärasvaisesta maidosta tai vaikkapa makeasta maitotiivisteestä. Makeutukseen voi käyttää valkoista sokeria, mutta suositeltavampia vaihtoehtoja ovat aromikkaat sokerit, kuten kandi- tai ruokosokeri.

Mithi Chai on taattua masala chaita, mausteista teetä. Seokseen kuuluu lakritsinjuurta, fenkolia, anista, kaardemummaa, mustapippuria, kanelia, inkivääriä ja neilikkaa. Lisäsin teehen mustaa Chamraj TGFOP –teetä, valmistin n. ½ vesi-täysmaitoseokseen ja makeutin tummalla muscovado-ruokosokerilla. Haudutin mausteseosta ensin nelisen minuuttia, lisäsin teenlehdet ja annoin hautua toiset neljä minuuttia. Lopputuloksena oli tuoksuva, lämmittävä juoma, joka sopisi paremmin kuin hyvin tarjottavaksi jälkiruokana illallisella. Maku oli pehmeä, kermainen, lakritsainen, makea ja viipyilevä – ei vähääkään liian pippurinen ja väkevä. Täyteläinen ja voimakas juoma sopii takuulla viilenevien syysiltojen lämmikkeeksi, mutta kevään kunniaksi kokeilin Mithi Chaita myös kruunattuna nokareella vaniljajäätelöä. Tällöin riittää vähempi maitopitoisuus, eikä sokeria tarvitse lisätä. Vanhoista perinteistä viis, tässä yhdistelmässä on varmaa ainesta uuteen!

Keväinen Maté Sweet Orange

Calebasse
Calebasse

Mate on itselleni varsin uusi tuttavuus. Innostuin kokeilemaan ensin maustettua matea parin ystäväni yllyttämänä ja lopulta uskaltauduin testaamaan myös maustamatonta Yerba Matea. Maun totesin vaativan tottumista. Nyt kun itse maten makuun on vähitellen tottunut, voi paremmin arvioida eri aineksilla maustettuja mate-juomia.

Maté Sweet Orange sisältää Yerba Maten lisäksi lakritsinjuurta, appelsiininkukkia ja appelsiininkuorta. Tämän maten tuoksu on huumaava: ihanaa ja raikasta appelsiinia. Lakritsin tuoksu ja maku eivät kuitenkaan ole mielestäni yhtä helposti havaittavissa. Maustamattomasta matesta Sweet Orange poikkeaa nimenomaan raikkaudellaan. Kuitenkaan mistään appelsiinimehuun verrattavasta ei ole kyse, vaan matea on maustettu juuri sopivasti matelle ominaisen maun peittymättä. Mate Sweet Orange sopii mielestäni erityisesti kevätaamun käynnistäjäksi kofeiinipitoisuutensa takia.

Ohjeen mukaan matea haudutetaan 75-85 asteessa 5-8 minuuttia. Itse en käyttänyt maten valmistukseen perinteistä calebassi-kuppia ja bombillaa vaan ihan tavallista mukia ja siivilää. Parhaiten alkuperäiseen matenjuonti tunnelmaan ehkä kuitenkin pääsisi asianmukaisella välineistöllä ja hyvässä seurassa.

Anna Äystö

Wu Lu Shan

Wu Lu Shan

Wu Lu Shan on Jiangxin vihreä tee, jota en ole aikaisemmin tavannut. Kuuluisa Lushan Yunwu eli ”Lu-vuoren pilvet ja sumu” on toki tuttu ja tänä aamuna teelasissani tuoksuva ”Lu-vuoren sumu” lienee kyseisen legendan vähemmän tunnettu pikkuserkku.

bigstockphoto_Tea_450875Jos tuntee kiinalaista kulttuuria, niin mitään Lushanin teetä on vaikea arvioida enää puhtaasti teenä. Niin suuri on ollut tämän vuoren rooli kirjallisuudessa, runoudessa, alkemiassa ja buddhalaisuudessa, että eräs yhdysvaltalainen sinologi (Li Chi) totesikin, että jos kaikki Lushaniin liittyvä kulttuurihistoriallinen aineisto koottaisiin yhteen pinoon, kohoaisi se korkeammaksi kuin yhdenkään toisen kiinalaisen vuoren – kaikki pyhät vuoret mukaan luettuna. Vuosisatoja ovat matkailijat ylistäneet vilkkaasti liikennöidyssä Yangzijoen ja Poyang-järven liittymäkohdassa ylväänä kohoavan vuoren sumuja, vesiputouksia, rotkoja, kallioseinämiä ja salaperäisiä ihmeitä – myös teetä.

Joten nyt kun rima on asetettu sopivalle korkeudelle, on aika maistaa Lushanin sumua. Kaadoin noin 75 asteista vettä korkean lasin puoliväliin ja lisäsin 3-4 grammaa teetä. Odotin puolisen minuuttia ja kaadoin lasin täyteen. Menetelmästä käytetään nimeä zhongtou. Suurin osa teenlehdistä vajosi kiltisti ja aika nopeasti pohjalle ja vain ehkä kuudesosa jäi pinnalle. Tee sopii siis varsin hyvin lasista nautittavaksi ja käytösarvosanaksi ehdotan 9:ää.

Juoma on kirkasta, mikä on useimpien teelaatujen kohdalla hyvä merkki (Biluochun muodostaa koostumuksensa vuoksi tästä säännöstä poikkeuksen). Juoma on myös kauniin vihreää, mikä ei ole itsestään selvää, sillä hyvin monet kiinalaiset vihreät teet ovat juomana ennemminkin kellertäviä. Tämä ei ole laatukysymys vaan valmistusmenetelmästä johtuva piirre. Kaikki hyvin toistaiseksi.

Lehdet sen sijaan eivät ansaitse mitään erityismainintaa: ne ovat repaleisia eivätkä millään muotoa yhdenmukaisia. Todellista kokoa ja muotoa on vaikea hahmottaa. Selvästikään teen valmistuksessa ei ole pyritty minkään esteettisen vaikutelman luomiseen. Mutta maun kanssahan tällä ei ole vielä kovin paljon tekemistä. Ja kovettuneita ”puumaisia” lehtirankoja tai oksia ei sentään seassa ole.

Wu Lu  Shan siis ehkä ole mikään lajinsa muotovalio, mutta miellyttävän tasapainoinen, aavistuksen makea ja pehmeä tee. Kitkeryyttä ei ole juuri lainkaan havaittavissa. Ja jos haudutamme teetä kannussa emmekä anna lehtien rispaantuneen ulkonäön häiritä nautintoamme, antaa makukomponenttien tasapainoinen jakautuminen teelle tiettyä eleganssia.

Noviisit vierastavat usein monille vihreille teelaaduille tunnusomaista eri asteista ”kitkeryyttä” (jota itse puolestani pidän miellyttävänä ja jännittävänä ominaisuutena). Koska tästä teestä tuo kitkeryys puuttuu voisin hyvin kuvitella tarjoavani kannullisen oikein haudutettua  Wu Lu Shania myös sellaiselle ihmiselle, joka ei ole vielä vihkiytynyt vihreän teen maailman.

Pekka Nihtinen