Fancy Oolong

Taiwanilaisen Formosa Fancyn kuivat teelehdet tuoksuvat makealle ja miedon raikkaalle, muistuttavat eräitä laadukkaita darjeelingeja. Lehdet ovat kovin vaihtelevan kokoisia ja värisiä: on vaalean ruskeita leveitä lehden palasia, tummia pitkulaisia lehtiä ja vaaleita haituvaisia silmuja. Tuoteselosteen mukaan silmut ovat täysin hapettamattomia.

juup

Formosa Fancy on väriltään kirkas ja syvän oranssi. Tuoksu on elegantti, hienostuneen kukkainen ja muistuttaa taaskin paljon darjeelingia. Toisella haudutuksella tuoksu on paksumpi ja maitomainen, neljännellä kupilla aromi haalenee, mutta maku on edelleen lumoava.

Myös maku muistuttaa darjeelingia: ensimaku on paahteinen sekä pehmeä ja pyyhkäisee suun yli muuttuen lopussa hieman hapokkaaksi. Tämän väistyttyä taustalta paljastuvat paremmin hienot kukkaiset sävyt ja tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on hyvin paksu ja pehmeä.

Jälkimaku on selkeän voimakas ja vaihtelee teen maun edetessä. Jälkimakua tarkoittava kiinalainen sana yun tarkoittaakin riimiä, joten eikö olekin ymmärrettävää, että kun teen maku vaihtuu, myös sen riimimaku muuttuu? Alussa jälkimaku on kukkainen, sitten paahteinen ja lopussa voimakkaan mehevä.

fancyoolong

Märkien lehtien erittäin tumman ruskea väri kertoo yllättävän korkeasta hapettumisasteesta. Huomattavasti vahvemmin hapetettuja lehtiä kuin muiden taiwanilaisten wulongien lehdet joita olen maistanut.

Pidin Fancy Oolongista. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon eräitä loistavia darjeelingeja, joita olen juonut ja joiden kaltaista makuprofiilia olen sittemmin etsinyt. Fancy oolongin maku on hyvin tasapainoinen, pidän erityisesti korkeitten kukkaisten sävyjen, alempien täyteläisen pähkinäisten sävyjen ja piristävän hapokkuuden vuorottelusta ensimmäisissä haudutuksissa.

Ye Sheng Pu’erh

Ye Shengin lehdet ovat hyvin isoja ja tummia, muistuttavat lastuja tai pieniä paloja isommasta pu’erh-kakusta. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle ja makealle.

Teen tuoksu on maanläheinen, mutta väri vaaleahko. Maussa on maanläheisyyttä, mutta myös outoja, melkeinpä suolaisia tai salmiakkisia sävyjä, jotka tuntuvat mietoina kielen takaosassa. Kaipa tuota voisi heikoksi kuivuudeksikin kutsua, vaikka tähän termiin liittyykin liian negatiivisia konnotaatioita.

Haudutukset ovat hienoja, mutta miedompia ja kirkkaampia kuin shu pu’erhit joita olen juonut, sekä väriltään että maultaan. Välillä kupista heijastuu myös hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntuma on pehmeä ja sakea, myös pientä astrigenssia esiintyy. Jälkimaussa on makeutta ja raikkautta, joka leviää nenäänkin asti.

Qi on vakaa, mielen resonanssi teen kanssa. Hiljainen, mykkä ja sanaton olo jonka hyvä tee saa aikaan – piirre, jolle voi vain hymyillä. Vahva, mutta toisaalta odotin vielä vahvempaa.
Tämä tee hämmentää minua suunnattomasti. Ye Sheng tarkoittaa villiä teekasvia, joten onko tämä tee villiä? Jos se on 1800-vuotta vanhoista teepuista niin varmastikin on. Mitä sitten tarkoittaa ’perinteisin menetelmin fermentoitu’? Shu pu’erhin valmistustapa kehittyi vuonna 1972, joten sitä tuskin voi vielä sanoa kovin perinteiseksi tavaksi valmistaa teetä.
Tee ei ollut yhtä tummaa tai yhtä vahvan maanläheistä kuin shu pu’erh. Onko se siis sheng pu’erhiä? Nuori sheng tapaa saada vatsan kivistämään monilla ihmisillä (myös minulla, vaikkakin ajan kanssa vatsa tottuu teehen), ja myös tällä teellä oli samoja vaikutuksia.


Avasin muutamia teelehtiä haudutusten jälkeen. Ne ovat hyvin isoja, selvästikin daye-teelajikkeesta, josta perinteisesti pu’her tehdäänkin. Lehdet olivat hyvin jäykkiä ja kokoontaiteltuja, osa oli vielä sisältä kuivia seitsemän haudutuksen jälkeenkin.

Oma veikkaukseni: tämä on (villeistä tai ei) daye-lajikkeen lehdistä tehtyä, melko nuorta sheng pu’erhiä, joka varmasti olisi hyvin kiinnostavaa muutaman vuoden iätyksen jälkeen. Mutta kuka tietää…

Ja asia ratkesi, löysin netistä seuraavan viittauksen tähän teehen:

”Théhuoneen Ye Sheng Pu-erh muistuttaa kaarnaa. Se on valmistettu 1 800 vuotta vanhojen teepuiden lehdistä ja sen vuosikerta 2004 on myös puodin kallein tee.”

Kysyin vuosikerrasta vielä théhuoneelta, josta vastattiin teen olleen vuodelta 2004, vaikkakin heidän nykyinen Ye Shenginsä on vuodelta 2005. Olen iloinen että sain maistaa tällaista hienoa teetä.

Mao Jian Superior

MaoJianSuperior

Mao Jianin lehdet ovat harmaanvihreitä, ohuita, kevyitä ja pieniä. Tuoksu on voimakkaan makea, ja siinä on erikoinen liköörimäinen käänne. Kun lehdet lisää lämmitettyyn teekannuun, ne tuoksuvat ensin paksun pähkinäiseltä, sitten suklaalta ja toffeelta, kunnes tuoksu lopulta muuttuu eloisan marjaiseksi suklaisilla takasävyillä.

Haudutetun teen tuoksussa on mietoa kastanjaa, juotaessa kupin reunoilta alkavat tuoksumaan myös karamellimaiset sävyt. Maussa on paahteinen ensivaikutelma ja tyydyttävä suutuntuma, ja todellakin erikoinen kirpeähkö, ei-makea, loppumaku.

Vaikuttaa siltä, että haudutusten edetessä teekin makeutuu. Kun esimmäistä kuppia ei voinut kutsua edes makeahkoksi, saattoi kolmannessa kupissa maistaa jo mietoa karamellia.

Ehdottomasti Mao Jianin paras piirre oli sen monipuolinen tuoksu. Se myös tasapainotti tavallaan maun kirpeyttä ja osaltaan varmasti vaikutti kolmannen kupin lievään makeuteen. Mukavan etenevä ja muuttuva tee.