Oriental Beauty

orientalbeauty

Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää.  Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.

orientalbeautypurkki

Tua Chua-Lai Chau

tua chua-lai chau

Tua Chua-Lai Chau on hyvin erikoista vihreää teetä Pohjoist-Vietnamista. Sen lehdet ovat paksuja ja isoja, tumman vihreitä ja hopean harmaita. Kuivat lehdet tuoksuvat hienolle: makeahkolle ja mausteiselle, hyvin tutulle, mieleen tulee glögi, sitruuna ja lakritsi.

Alkutuoksu on samaten mausteinen ja erittäin miellyttävä. Kirkkaus ja glögimäisyys vaihtuu paksumpaan, kanelia tai muskottipähkinää muistuttavaan tuoksuun.

Haudutetun teen tuoksu on heikohko. Tumma, viljaisa, seasta voi kurotella myös hedelmäisiä sävyjä.
Tämän teen kanssa tulee olla erittäin varovainen. Haudutin teetä vain minuutin, ja tulos on kitkerä ja ylihautunut. Kupin pohjalla on kuitenkin ihastuttavan makea, mieto vaalean siirapin tuoksu. Siinä on myös tiettyä suklaista vivahdetta, tuo mieleen keksin.

Toisen haudutuksen tuoksu on hiukan vahvempi, siinä on tuota alkutuoksun mausteisuutta ja sitruunaa. Maku on vieläkin hyvin vahva, pientä kitkeryyttä, tuntuu kitalaessa – ei niinkään pistävänä kuin tasaisena, painavana. Lääkemäinen on sana joka tulee ensimmäisenä mieleen tästä teestä.

Makua on vaikea kuvata, mutta ainakin se on vahva ja selvä. Tee saa myös hengityksen tuntumaan hyvin raikkaalta.  Haudutusten välillä lehdet tuoksuvat toisaalta maanläheisen mausteisilta, toisaalta kevyen raikkailta.

Kolmannella haudutuksella kirpeys on vähentynyt, mutta makua ja tuoksua löytyy vielä runsaasti. Suutuntuma on silkkinen, keskivertopaksu ja hajanainen.

Märät lehdet ovat enimmäkseen hakkelusta, muutama kärsinyt lehti. Lehtivarret ovat hyvin paksuja, joka saattaa olla merkki teekasvien iästä.

Ali Shan High Mountain King’s Grade

Tämä tee on peräisin Alishanilta eli Ali-vuorilta Taiwanista, joka on kuuluisa laadukkaista wulongeistaan. Viljelyalueet vaihtelevat 1000 ja 2300 metrin välillä, yli tuhannen metrin korkeudessa viljeltyä teetä kutsutaan ’High mountain’ teeksi (gaoshan, 高山).

Teen lehdet tuoksuvat herkän kukkaiselle ja raikkaalle. Lehdet ovat kierretty puolipallomaiseen muotoon, jotkut palloista ovat kovin isojakin ja monissa näyttää olevan varsi kiinni. Saa nähdä paljon nämä laajenevat, aloitan varovaisella määrällä.

Alkutuoksu on erikoinen: kasvimainen, makeahko, hyvin paksu ja täyteläinen.

Haudutetun teen tuoksu on yllättävänkin mieto, mutta elegantti. Maku on tasapainottelee täyteläisen makean kasvimaisuuden ja keveän raikkauden välillä. Erittäin miellyttävä mehukas , liukas ja hidas suutuntuma – erittäin konsistentti, kuin samettia.

Tällaista suutuntumaa on hyvin hankala kuvata. Se on kuin kirkkainta ja täyteläisintä vettä, mutta silti kevyttä, kuin aamukastetta tai nektaria! Jokainen siemaus on tyydyttävä ja elävöittää koko suun, neste solahtaa alas kurkusta kuin itsestään, houkuttaen ottamaan seuraavan hörpyn kunnes koko kuppi on taas tyhjä.

Jälkimaku on vahva, pitkä ja hienostunut; vaalean kukkaiset sävyt valtaavat suun.
Vaikka Alishanista ei ehkä löydy samankaltaista moniulotteisuutta kuin esimerkiksi dancongeista, on se silti erittäin mielenkiintoinen tee. Lehdet antavat monta, jopa 12 hyvää haudutusta ja monia miellyttäviä hetkiä, joten tarvitaanko muuta? Loppujen lopuksi teen eteerinen maku on jotain sellaista, joka ei koskaan pysy samana, vaan muuttuu juojan ja tilanteen mukaan. Eikö tässä riitä tarkasteltavaa loputtomiin?

Haudutetut lehdet ovat hyvin kauniita, enimmäkseen kolme isoa, kokonaista ja tasaisesti hapetettua lehteä kiinni varressa. Käytin selvästi liikaa lehtiä, mutta kitkeryyttä ei esiintynyt ollenkaan. Osa lehdistä oli vielä kuivia, tämän teen kanssa pitää olla varovainen kuivien lehtien määrästä.

P.S. Jos sessio tämän tai muun korkealaatuisen teen kanssa venyy pitkäksi ja intensiiviseksi, muista lämmittää välillä vettä uudestaan ja varaa riittävästi vettä. Varsinkin tuoksu laimentuu nopeasti kun veden lämpötila laskee, mutta herää eloon kuumalla vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että ideaalisesta vettä ei tulisi lämmittää uudestaan, sillä seurauksena voi olla ’kuollut vesi’.

Golden Tips

Golden Tipsin kuivat lehdet ovat suhteellisen kookkaita, mutta rikottuja. Tummien lehtien seasta erottuu muutamia kullanoranssisia silmuja. Tuoksu on mustalle teelle ominainen: makea, ohut, keveä.

Alkutuoksu kirpeän marjaisa, mutta myös tummempia, paahteisen kahvimaisia sävyjä on havaittavissa. Marjaisuus on kuitenkin vallitseva aromi ja leikkaa terävästi muiden sävyjen läpi.

Haudutetun teen tuoksu on keskivertoisen vahva, mutta kevyt ja samea, melkein maitomainen. Maku on tumma, ei kukkainen ainakaan – ehkä tässä voisi jo käyttää sanaa maltainen. Tässä on pehmeää ja lempeää kirpeyttä, liekö hiukan ylihaudutettua? Itseäni tämä ei silti häiritse, se vain tuo mukavaa lisää makuun.

Ensimaku on paahteinen ja ei-makea. Sitä seuraa teen perusmaku, joka rientää pehmentämään suun kihelmöintiä. Suutuntuma on paksu. Kupin pohjalle jää heikko karamellimainen tuoksu, jossa on erikoista liköörimäisyyttä.

Seuraava kupin haudutus onnistui selvästikin paremmin, sillä maku on keveämpi, pehmeämpi ja kukkaisa. Jopa suutuntuma on muuttunut huomattavasti keveämmäksi, mutta ehkä se johtuu myös teelehtien voiman hiipumisesta? Makeus ja tasaisuus on peittänyt kirpeyden lähes kokonaan, ehkä vielä loppumaussa on havaittavissa hiukan kihelmöintiä. Kupin pohjan tuoksu on siirtynyt selvään fariinisokerivaihteeseen.

Kolmas kuppi jatkaa tasaisen makeaa linjaa. Suutuntuma oli läpi haudutusten hyvä ja mehukas, ei kuivaa suuta niinkuin monet huonompilaatuiset mustat teet.