Asahi Gyokuro


Gyokuron lehdet ovat pieniä ja silputtuja. Kun kiinalaisen teen lehdet usein paahdetaan, japanissa ne kuumennetaan höyryssä hapettumisen keskeyttämiseksi. Höyrytetyt lehdet erottaa usein helposti niiden kiiltävästä pinnasta.

Väri on hienon vihreänkellertävä ja täyteläinen. Gyokuro suoraan käännettynä tarkoittaa jaden vihreää, minkä myös näkee teen väristä. Olen kuitenkin juonut vielä täyteläisemmän ja syvemmän vihreän väristä gyokuroa, eikä Asahi vielä vedä sille vertoja. On myös harmi, että teessä on jonkin verran lehdistä irronnutta pölyä, joka samentaa nestettä.

Maku on vihreä, ruohomainen ja makea. Välillä teessä esiintyy kalamaisia sävyjä – tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä, sillä maku ei ole niin vastenmielinen kuin miltä se kuulostaa. Pikemminkin tämä katoava sävy tuo teehen eloa ja raikkautta, ja on myös osa japanilaisten vihreitten teelaatujen vegetaalisuutta.

Jossain japanilaisissa senchoissa olen huomannut eräänlaista sameaa jauhomaista makua. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että gyokuron maku on päinvastoin selkeä ja koherentti.

Teessä on myös juuri sopivan verran kitkeryyttä, joka maistuu lähinnä kielen sivuilla suun takaosassa. Tämä piirre tuntuu vähenevän hiukan veden lämpötilan alentuessa, mutta se ei katoa kokonaan, eikä sen pidäkään, sillä sekin tuo teen tasaiseen laatuun juuri sitä lisäpotkua mitä se tarvitsee.

Gyokoru on hieno japanilainen teelaatu, joka eroaa senchasta siinä, että sitä kasvatetaan vähintään kaksi viikkoa varjossa. Tämä muuttaa kasvin sisältämien ainesosien tasapainoa ainakin niin, että teaniini- ja kofeiinipitoisuus nousee ja katekiinipitoisuus laskee. Teaniini on teen rauhoittava aine, ja katekiini taas kitkeröittää teetä. Tuloksena teestä tuleekin makeaa ja myös hyvin rauhoittavaa.

Rauhoittavuudesta puheen ollen, tee on rentouttavaa, mutta korkean kofeiinipitoisuutensa vuoksi myös stimuloiva vaikutus puskee esiin. Gyokuro on kuitenkin vaikuttavaa, teen kyllä tuntee selvästi mielessä ja kehossa.