”Would you like some jasmine tea?” on kysymys, jota kiinalaiseen teekauppaan astuva länsimaalainen tuskin voi välttyä kuulemasta – ainakaan Pekingissä tai muualla Pohjois-Kiinassa, jossa jasmiinitee on erityisen suosittua. Kiinalaiset tuntuvat usein ajattelevan, että jasmiinitee on ainoa vihreä tee, jonka päälle länsimaalainenkin saattaa jotain ymmärtää
Jasmiinitee on kieltämättä helposti lähestyttävää. Jasmiinin pehmeä, vieno aromi sopii hyvin vihreälle teelle. Se peittää teen hienoimmat vivahteet alleen, mutta jättää vihreän teen pohjamaun tunnistettavaksi. Ikään kuin pehmytpiirtoobjektiivilla otettu valokuva.
En ole juonut aromatisoituja teelaatuja lähes 20 vuoteen muutoin kuin satunnaisesti, mutta jasmiiniteen rooli kiinalaisessa teekulttuurissa on niin suuri, että sitä on paatuneimmankin puritaanin vaikea ignoroida. Joskus sitä vain tekee mieli – kuten Lapsang souchongiakin.
Jasmiiniteetä on valmistettu Kiinassa ainakin 700 vuoden ajan ja laatuja on hurja määrä. Jasmiini itse on tuotu Kiinaan todennäköisesti Intiasta joko buddhalaisten hengenmiesten tai arabi- tai persialaiskauppiaiden toimesta.
Parhaimmat jasmiinilaadut kukkivat heinä-elokuussa ja kun puolestaan parhaimmat teet poimitaan maalis-huhtikuussa, on teenlehdet varastoitava 3-4 kuukaudeksi. Tuona aikana lehdissä tapahtuu pientä luonnollista hapettumista, joka näkyy teejuoman värissäkin kevyesti rusehtavana sävynä.
Tämä pätee myös nyt lasissani olevaan Finest Jasmine Superior-teehen. Jasmiinin terälehdet on noukittu tarkoin pois, mikä on laadukkaan jasmiiniteen ensimmäinen tunnusmerkki. Teepohja on valmistettu nuorista ja pienistä kevätsadon lehdistä. Lehdet laskeutuvat pohjalle aika nopeasti, joten tätä teetä voi hyvin hauduttaa ja juoda korkeasta lasista. Maku säilyy miellyttävänä loppuun asti.
Toisen erän valmistukseen käytin pientä posliinikannua, jolla voi kerrallaan hauduttaa yhden kupillisen. Noudatin tuttua ja vihreän teen osalta hyväksi havaittua kaavaa: ensimmäinen haudutus 30 sekuntia, toinen haudutus 15 sekuntia ja viimeinen reilun minuutin. Tee säilytti hyvin ryhtinsä, mutta ei toisaalta tarjonnut mitään suuria yllätyksiäkään.
Tasaisuus on yksi jasmiiniteen tunnuspiirteistä. Jasmiiniteetä kutsutaan myös ”ravintolateeksi” ja ravintoloissa jasmiinitee saa hautua kannussa parikin tuntia pitkän ruokailun ajan pysyen silti miellyttävän makuisena.
Sellaisenaan juotavaksi kevyen kukkainen jasminitee on mielestäni ehkä hieman liian yllätyksetön, mutta kertakaikkisen mainio vähitellen siemailtava ruokajuoma vaikkapa herkullisen pekinginankan kera ja se sopii hyvin myös maustettujen ruokien seuraksi.