Golden Tipsin kuivat lehdet ovat suhteellisen kookkaita, mutta rikottuja. Tummien lehtien seasta erottuu muutamia kullanoranssisia silmuja. Tuoksu on mustalle teelle ominainen: makea, ohut, keveä.
Alkutuoksu kirpeän marjaisa, mutta myös tummempia, paahteisen kahvimaisia sävyjä on havaittavissa. Marjaisuus on kuitenkin vallitseva aromi ja leikkaa terävästi muiden sävyjen läpi.
Haudutetun teen tuoksu on keskivertoisen vahva, mutta kevyt ja samea, melkein maitomainen. Maku on tumma, ei kukkainen ainakaan – ehkä tässä voisi jo käyttää sanaa maltainen. Tässä on pehmeää ja lempeää kirpeyttä, liekö hiukan ylihaudutettua? Itseäni tämä ei silti häiritse, se vain tuo mukavaa lisää makuun.
Ensimaku on paahteinen ja ei-makea. Sitä seuraa teen perusmaku, joka rientää pehmentämään suun kihelmöintiä. Suutuntuma on paksu. Kupin pohjalle jää heikko karamellimainen tuoksu, jossa on erikoista liköörimäisyyttä.
Seuraava kupin haudutus onnistui selvästikin paremmin, sillä maku on keveämpi, pehmeämpi ja kukkaisa. Jopa suutuntuma on muuttunut huomattavasti keveämmäksi, mutta ehkä se johtuu myös teelehtien voiman hiipumisesta? Makeus ja tasaisuus on peittänyt kirpeyden lähes kokonaan, ehkä vielä loppumaussa on havaittavissa hiukan kihelmöintiä. Kupin pohjan tuoksu on siirtynyt selvään fariinisokerivaihteeseen.
Kolmas kuppi jatkaa tasaisen makeaa linjaa. Suutuntuma oli läpi haudutusten hyvä ja mehukas, ei kuivaa suuta niinkuin monet huonompilaatuiset mustat teet.
