Avainsana: vihreä tee

Vihreän teen valmistus

Paras tapa ymmärtää teelaatuja ja niiden välisiä eroja on syventyä teelehtien prosessointiin eli siihen, miten raa’at teelehdet muutetaan valmiiksi tuotteeksi. Vaikka prosessoinnissa on suuria eroja jopa yksittäisten teelaatujen kohdalla, voidaan hahmottaa yleisiä suuntaviivoja suurten teeluokkien valmistustavoista. Tällä kertaa syvennymme vihreän teen prosessointiin.

Vihreää teetä valmistetaan useita kertoja vuodessa, mutta parhaimman laatuinen tee saadaan kevään ensimmäisestä sadosta. Keväällä poimitaan juuri avautuneita herkkiä ja aromaattisia teelehtiä tai nuoria silmuja, joista valmistetaan korkealaatuista vihreää teetä. Harvemmin, ja useimmiten vasta vuoden myöhemmistä sadoista, poimitaan vanhempia ja suurempia lehtiä. Arvokkaimpaan teehen poimitaan ainoastaan vielä avautumattomia teesilmuja. Silmuteen materiaali on arvokasta ja sen kerääminen työlästä – yhtä kiloa kohti saatetaan kerätä tuhansia teesilmuja.

Ensimmäisenä teelehtien annetaan nuutua joitakin tunteja. Tämä tekee teelehdistä joustavampia, jotteivat ne murru liian herkästi käsiteltäessä. Seuraavaksi lehdet altistetaan kuumudelle, jotta lehtien entsyymit lakkaavat toimimasta eivätkä lehdet pääse hapettumaan. Jos lehdet pääsisivät hapettumaan, tuloksena olisi pikemminkin oolongia tai mustaa teetä kuin raikasta vihreää teetä. Pääasiassa kiinalaisen vihreän teen kohdalla entsyymitoiminta lakkautetaan paahtamalla lehtiä isossa pannussa. Japanilaista vihreää teetä valmistettaessa teelehdet sen sijaan altistetaan kuumalle höyrylle.

Tämän ensimmäisen paahdon (sha qing, kirjaimellisesti vihreän tappaminen) jälkeen teelehtiä muotoillaan ja kuivatetaan vuorotellen. Kiinalaisen teen kohdalla kuivatus tapahtuu pääasiassa pannussa, jossa teelehtiä saatetaan myös muotoilla taidokkain kädenliikkein. Japanilaista teetä taas kuivataan pääasiassa puhaltamalla lehtiin kuumaa ilmaa samalla kun lehtiä rullataan muotoon. Viimeisen kuivauksen jälkeen tee on valmista pakattavaksi, säilytettäväksi tai jatkoprosessoitavaksi.

Suuri osa teestä valmistetaan nykyään koneellisesti, mutta silloinkin valmistusprosessi on pitkälti samankaltainen. Suurin ja vaikeiten selitettävä ero yksittäisten teelaatujen välillä on niiden muotoilussa, joka vaatii pitkää kokemusta ja suurta käden taitoa.

Pussimbing luomu (50g varastotuote)

pussimbing

Pussimbing on vihreä tee-erikoisuus Darjeelingin alueelta Intiasta, joka on tunnettu erityisesti hienoista mustista teelaaduistaan. Darjeelingissa tuotetaan myös vihreää sekä valkoista teetä ja jopa oolongia, mutta useimmiten markkinoilla näkee vain mustaa Darjeeling-teetä.

Pussimbingin kuivien lehtien tuoksu muistuttaa huomattavasti Darjeelingin mustia teelaatuja. Tuoksusta erottuu päällimmäisenä raikas sitruunamelissainen sävy, jonka alta paljastuu kirkasta hedelmäisyyttä ja jopa pähkinää.

Haudutetun teen tuoksu on hyvin mieto; pehmeän kermainen ja kukkainen. Maussa taas on erinomaista voimaa, itse asiassa tämän teen voisi helposti sekoittaa mustaan Darjeeling-teehen. Maussa on samaa kosteutta kuin useissa valkoisissa ja vihreissä teelaaduissa, tiettyä heinämäisyyttä tai vegetaalisuutta, joka ei tässä kuitenkaan yllä millään tavoin teräväksi. Lisäksi maussa on etäistä hedelmäisyyttä sekä lopussa täyteläistä pähkinää.

Toisella haudutuksella tuoksu voimistuu ja ilmentää selkeitä yrttimäisiä piirteitä, erityisesti sitruunamelissaa. Maussa esiintyy samoin pientä yrttimäisyyttä, joka jättää suuhun raikkaan tunteen. Suutuntumaltaan kummatkin haudutukset ovat hyvin paksuja ja pehmeitä.

Gunpowder

gunpowder

Pieniksi helmiksi rullattu kiinalainen gunpowder-tee on yksi suosituimmista vihreistä teelaaduista etenkin länsimaissa. Gunpowderilla on erittäin pitkä historia takanaan, sillä teetä on tuotettu jo Tang-dynastian (618-907) aikana. Myöhemmin uuden ajan myötä tee siirtyi Eurooppaan ja lopulta myös Taiwaniin ja Sri Lankalle.

Gunpowderia tuotetaan periaatteessa samalla tavalla kuin muutakin vihreää teetä, mutta lopuksi lehdet vielä kierretään pieniksi palloiksi. Ennen muotoilu toteutettiin aina käsin, kun taas nykyään rullaus hoidetaan pääosin koneellisesti. Pienet teehelmet kestävät paremmin kuljetusta ja pysyvät kauemmin tuoreina kuin avonaiset lehdet.

Gunpowderin nimelle on olemassa monia selityksiä. Ensinnäkin pienet teepallot muistuttavat hieman ruutia, ja rullatut teelehdet ikään kuin ”räjähtävät” auetessaan kuumassa vedessä. Lisäksi tee omaa miedon savuisan luonteen. Nimi saattaa juontaa myös kiinalaisesta ilmauksesta gāng pào de, joka tarkoittaa tuoreena haudutettua.

Kiinan, Euroopan, Taiwanin ja Sri Lankan lisäksi Gunpowder tee tunnetaan myös Pohjois-Afrikassa, missä se on omaksunut aivan erityisen aseman. Gunpowderia nimittäin käytetään afrikkalaisessa/marokkolaisessa teeseremoniassa, jolloin siihen lisätään myös minttua ja sokeria tai hunajaa

Roasted Apple (50g tax-free)

roastapple

Roasted Apple on sekoitus tummanvihreää isolehtistä kiinalaista senchaa ja paahdettua omenaa. Lehtien tuoksu on erittäin voimakas, lähinnä tuoksuu omenan kirpeys, jota kuitenkin pohjustaa erittäin voimakas kermaisuus.

Tee on onnistuneesti maustettu siinä, että omenan erottaa selvästi myös haudutuksen tuoksusta. Jostain syystä haudutuksesta tuntuu erottavan myös kanelin sävyjä.

Maku on pehmeä, raikas ja makea. Ensivaikutelmalta vihreän teen kevyt suutuntuma saattaa tuottaa pettymystä niille, jotka kovasti pitävät Roasted Applen paksun kermaisesta tuoksusta, mutta itse asiassa tuo keveys sopii hyvin yhteen omenan kirpeyden kanssa, kuten varsinaisessa omenamehussakin. Omena maistuu selvästi teessä, jota senchan hienoinen vegetaalisuus ja ennen kaikkea kirpeys korostavat erinomaisesti.

Sencha Tokujo

Kuultuani Teekaupan hakevan lisää kirjoittajia blogiinsa, otin heti yhteyttä ja samana päivänä minulle tarjottiin ensimmäistä teetä maistettavaksi: japanilaista Sencha Tokujoa.

Sencha Tokujo on vuoristoalueella kasvavaa japanilaista vihreää teetä joka poimitaan jo alkukesästä. Näin aikaisessa vaiheessa poimitulla teellä sanotaan olevan kaikkein parhain maku kaikista senchoista. Siinä syy ensimmäisen poiminnan teen suosioon! Tämä tee on myös korkealaatuista ja teen tuottaja, Edo-kaudelta juurensa juontava Otsuka-yhtiö on voittanut useita palkintoja Japanin parhaista teelaaduista.

Teelehtien tuoksu oli normaalin senchan tapaista mutta hedelmäisemmän oloista. Lehdet olivat pienempiä kuin normaalissa senchassa ja myös pehmeämpiä ja herkempiä.

Lämmitettyäni veden sopivaksi ryhdyin valmistamaan teetä. Eri senchojen haudutusaika ja lämpötila riippuu mm. teelaaduista eikä tästä ole mitään tarkkaa sääntöä, vaan jokaisen on opittava oma tapa tehdä maukasta teetä. Eräiden japanilaisten teetraditioiden mukaan normaalilaatuista ja halvempaa senchaa voi valmistaa jopa 90-asteisessa vedessä noin minuutin ajan, ja parempaa senchaa tulisi valmistaa noin 70-asteisessa vedessä haudutusajan ollessa noin 120 sekuntia. Kaikki nämä ovat suuntaa antavia ja mielestäni jokainen teelaatu on yksilö johon pätee erilaiset säännöt kuin muihin.

Tämän teen kanssa päätin kuitenkin olla varovainen ja käyttää 60-70 -asteista vettä ja ensimmäisenä haudutusaikana noin 60 sekuntia. Aloittelijalla on helppo tehdä virhe tulikuumalla vedellä ja liian pitkällä haudutusajalla; näin teestä tulee liian vahvaa  ja maistuu hieman palaneelta, liian kuuma vesi on tuhonnut herkät teelehdet. Kalliimpien teelaatujen kanssa kannattaa olla vielä varovaisempi että teestä tulisi nautinto juoda!

Valmiin teen maku oli erilaista kuin kulutustavarana nautittavalla, halvemmalla vihreällä teellä. Maku oli täyteläinen ja makeahko, valmis tee ei ollut ollenkaan liian kitkerää tai pahan makuista. Mielestäni teen tuoksu oli samankaltainen kuin muillakin senchoilla, mutta ehkä pieni nenän tukkoisuus vaikuttaa arvosteluun.

Huonolaatuisella digikameralla otettu kuva valmiista kupillisesta teetä.
Huonolaatuisella digikameralla otettu kuva valmiista kupillisesta teetä.

Toinen haudutuskerta oli mielestäni yhtä hyvä, ellei parempi kuin ensimmäinen. Nyt teelehdet olivat alkaneet aueta luovuttaa makuaan, maku oli hieman pehmeämpi kuin ensimmäisellä haudutuskerralla.

Kolmannessa haudutuksessa teen maku oli hieman heikompi kuin ensimmäisillä kahdella, mutta tee oli edelleen erinomaisen hyvää!

Kokeilun vuoksi minun täytyi yrittää vielä neljättä haudutuskertaa. Tee oli edelleen säilyttänyt vihreän värinsä, hieman vaaleampana kuin ensimmäisillä kerroilla mutta makeus oli edelleen havaittavissa.

Tämä tee jätti tosi positiivisen vaikutelman ja varmasti tulevaisuudessakin nautin tästä senchasta. Suosittelen ketä tahansa teen ystävää kokeilemaan ja muodostamaan oman mielipiteensä. Laadusta kannattaa maksaa ja teetä voi hauduttaa useita kertoja joten tämä tee on hintansa väärti.

Pi Lo Chun (150g) 2011

blc

Yllätyin aikoinani kovasti kun avasin tämän teepussin ja eteeni tupsahti todella makea, melkein hunajameloninen, paksu ja kukkainen tuoreen teen tuoksu. Kyseessä on taiwanilainen Pi Lo Chun eli Biluochun, joka eroaa melko tavalla kiinalaisesta vastineestaan. Ehdottoman positiivista on teepussin sisältä löytyvä kosteutta imevä pieni pussi, jota kannattaa säilyttää teen tuoreuden ylläpitämiseksi!

Teen tuoksusta löytyy paksuutta, voita ja pähkinää. Maku on mehukas ja raikas heti ensimmäiseltä siemaukselta; kukkaisuutta ja voita. Suutuntuma on paksu ja pehmeä. Pi Lo Chunin märät lehdet ovat kauniin vihreitä ja hurmaavan kukkaisen tuoksuisia. Toisen kupin tuoksussa on enemmän herkkiä kukkaisia sävyjä. Suutuntuma on tasaantunut, ja maku on edelleen herkullinen.
Lähes kaikki taiwanilaiset teet tuntuvat omaavan tämän hienon kukkaisen luonteen… Luulen, että se johtuu saman lajikkeen käytöstä, jota tämänkin teen kohdalla on ehkä käytetty. Tässä on niin oolongimaista luonnetta, ja lehtien koko ja paksuuskin vahvistavat tätä epäilystä.

Tuskin tarvitsee enää edes sanoa, mutta henkilökohtaisesti rakastan tätä teetä. Se tuo tervetullutta värikästä vaihtelua kiinalaisiin korkealaatuisiin vihreisiin teelaatuihin, joiden maku tuntuu katoavan laadukkuuden kasvaessa. Tuntuu, kuin kiinalaisten laadukkaiden vihreiden teelaatujen pääpaino olisikin jossain muualla kuin maussa, ehkä suutuntumassa. Niihin verrattuna tämä Pi Lo Chun on sopiva tee aistien hemmottelulle, ja pussin hinta tekee tästä löydön, jota ei kannata sivuuttaa.

blcbrew

Lung Ching A Grade 2011

lungching2011

Kun teepussin avaa odottavin mielin, ei pussista tulvahtavalle tuoreen kostealle ja makealle tuoksulle voi kuin hymyillä. Tuoretta teetä! Tämä tuoksu kannattaa painaa mieleen, sillä se on paljon hyödyllisempi apuväline tuoreen vihreän teen tunnistamisessa kuin lehtien ulkonäkö.

Kun kuivat lehdet lisäsi esilämmitettyyn gaiwaniin, vapauttivat lehdet todella herkullisen, voimaisen ja pähkinäisen tuoksun, jossa oli aivan pieniä viitteitä myös kukkaisuudesta. Haudutetun teen tuoksu on ruohoisa, mutta pehmeä ja hienostunut. Maku on erittäin miellyttävä: voimakas, pyöreä ja makea, tuntuu täyttävän koko suun. Suutuntumassa on erinomaista mehukasta särmää.

Kaikenkaikkiaan todella hieno tuore Lung Ching. Tähän hintaan lähes pakko-ostos!

Linkki Teekaupan tuotesivuun

Tua Chua-Lai Chau

tua chua-lai chau

Tua Chua-Lai Chau on hyvin erikoista vihreää teetä Pohjoist-Vietnamista. Sen lehdet ovat paksuja ja isoja, tumman vihreitä ja hopean harmaita. Kuivat lehdet tuoksuvat hienolle: makeahkolle ja mausteiselle, hyvin tutulle, mieleen tulee glögi, sitruuna ja lakritsi.

Alkutuoksu on samaten mausteinen ja erittäin miellyttävä. Kirkkaus ja glögimäisyys vaihtuu paksumpaan, kanelia tai muskottipähkinää muistuttavaan tuoksuun.

Haudutetun teen tuoksu on heikohko. Tumma, viljaisa, seasta voi kurotella myös hedelmäisiä sävyjä.
Tämän teen kanssa tulee olla erittäin varovainen. Haudutin teetä vain minuutin, ja tulos on kitkerä ja ylihautunut. Kupin pohjalla on kuitenkin ihastuttavan makea, mieto vaalean siirapin tuoksu. Siinä on myös tiettyä suklaista vivahdetta, tuo mieleen keksin.

Toisen haudutuksen tuoksu on hiukan vahvempi, siinä on tuota alkutuoksun mausteisuutta ja sitruunaa. Maku on vieläkin hyvin vahva, pientä kitkeryyttä, tuntuu kitalaessa – ei niinkään pistävänä kuin tasaisena, painavana. Lääkemäinen on sana joka tulee ensimmäisenä mieleen tästä teestä.

Makua on vaikea kuvata, mutta ainakin se on vahva ja selvä. Tee saa myös hengityksen tuntumaan hyvin raikkaalta.  Haudutusten välillä lehdet tuoksuvat toisaalta maanläheisen mausteisilta, toisaalta kevyen raikkailta.

Kolmannella haudutuksella kirpeys on vähentynyt, mutta makua ja tuoksua löytyy vielä runsaasti. Suutuntuma on silkkinen, keskivertopaksu ja hajanainen.

Märät lehdet ovat enimmäkseen hakkelusta, muutama kärsinyt lehti. Lehtivarret ovat hyvin paksuja, joka saattaa olla merkki teekasvien iästä.